Ruokaa joka tulee jostain

Yritin ensimmäisen kerran suorittaa metsästäjätutkintoa viidentoista vanhana. En päässyt läpi, aina oli joku vesilinnun silhuetti pielessä. Kipinän oli aikaansaanut vaarini, joka otti minut mukaan talvisille jänisjahdeille. Kipinä sammui pitkäksi aikaa, mutta elämäntilanteen muutoksen aikaansaamana syttyi uudelleen. Mikäs minua estäisi aloittamasta, kun aikaakin voisi viikonloppuisin järjestyä?

Kävin kolmeiltaisen kurssin Helsingin riistanhoitoyhdistyksen tiloissa, suoritin tutkinnon, hankin ostoluvat aseille ja ostin pyssyt. Kaverini opastuksella käytiinkin Sipoon ampumaradalla tutustumassa kiväärini toimintaan ja kohdennettiin kiikari. Kun näytti ilmeiseltä että jahtiinkin voisin päästä, piti vielä käydä suorittamassa hirvikoe (Nokialla asti tosin, asiakaskäynnin yhteydessä). Vielä pari sunnuntaiaamua ja panoslaatikollista Sipoossa ja sitten olin valmis ensimmäiseen hirvijahtiini.

Hyvässä porukassa säännöt ja tavat tulevat äkkiä tutuksi. Miten operoidaan turvallisesti aseiden kanssa, miten pidetään yhteyttä toisiin passissa, mitä tapahtuu kun hirvi on kaadettu? Vieraana saa myös jotain kuvaa siitä, mitä hirviporukka tekee jahtikauden ulkopuolella. Tornien kunnostusta, ampumasektorin vesomista ja riistanhoidollista puuhaa riittää kaikille.

Hirviporukka on mitä mielenkiintoisin yhteisö. Taustat ovat kirjavat, etenkin jos yhteen tullaan eri puolilta Suomea. Demokratia ei kuulu jahtiin: jahtipäällikön sana on laki ja kokeneempien ohjeet kullanarvoisia.

Ensimmäisen syksyn aikana opettelin tavoille, kaadoin hirvisonnin ja harjoittelin sekä nylkemistä että paloittelua. En kyllä kovin häävi viimemainituissa ole, mutta kokeneempien ohjeistuksessa kai minäkin korteni kekoon kannan.

Hienoa on nähdä, miten vähän ruhosta jää ylimääräistä. Ensimmäisen paloittelukokemuksen jälkeen ajelin Reisjärveltä kotiini peräluukussa 25 kiloa hirvenlihaa – paisteja, filettä, jauhelihaa ja sisäelimiä.

Yksi  viime syksyn paisteista meni uuniin tänään. Jotain erityistä siinä on, että tietää tasan mistä liha on kotoisin ja miten se on lautaselle päätynyt. Isoja asioita kaupunkilaiselle.

Marinoitu hirvipaisti

  • 1-2 kg hirvipaisti, pakastettu

Marinadin ainekset

  • 3 dl tummaa ykkösolutta
  • 2 tl katajanmarjoja
  • 2 tl rosmariinia
  • 2 tl timjamia
  • 1 tl mustapippuria, kokonaisia
  • 1 tl suolaa
  • 2 rkl siirappia
  • 2 rkl rypsiöljyä

Näin tein:

  1. Murskasin katajanmarjat, rosmariinin, mustapippurit ja timjamin huhmaressa. Sekoitin sekaan mausteet, oluen, öljyn, siirapin ja suolan ja kaadoin seokseen isoon pakastuspussiin jäisen paistin päälle. Nostin pussin varuiksi kulhoon. Annoin paistin sulaa ja marinoitua jääkaapissa kaksi vuorokautta, välillä tosin kääntelin pussia.
  2. Nostin paistin pussista uunivuokaan ja kuivasin pinnan paperilla. Lihalämpömittarin tuikkasin paistin keskiosaan. Kypsensin 125-asteisessa uunissa noin 1 1/2 tuntia, kunnes paistin (tällä kertaa 1,1 kg) sisälämpötila näytti  hieman yli 60 astetta. Näin kypsennettynä paisti on sisältä punertavaa. Jos haluat läpikypsän paistin, anna lämpötilan nousta 65 asteeseen. Mitä isompi paisti, sitä pidempi kypsymisaika luonnollisesti.
  3. Annoin paistin vetäytyä folioon käärittynä vartin verran ennen leikkaamista. Vuokaan valuneesta nesteestä voisi valmistaa kastikkeen, mutta nyt nestettä tuli todella vähän.
  4. Vetäytymisen jälkeen leikkasin paistin poikkisyin ohuiksi viipaleiksi ja nostin pöytään samaan aikaan uunissa kypsyneiden juureksien ja suppilovahverokastikkeen seuraksi.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s