Heräsin aamuyöllä lupaavaan lotinaan. Ennuste sateisesta sunnuntaista ei mennyt pieleen. Yritin suhtautua asiaan positiivisesti. Suppismetsään en pääsisi, mutta eipä ole tarviskaan enää, ainakaan sienten takia. Golfkentän pelilippuja on vielä bägissä, mutta tuskin saan houkuteltua junioria sateeseen mukaan. On keksittävä jotain muuta.

Puoli pannua kahvia, suppismunakas, inkivääriavocadosmoothie ja paperihesari. Sillä lähti pysähtynyt sunnuntai käyntiin, kun ei koirillakaan ollut sateeseen kiire. Unetkin kirjasin siinä samalla talteen: tällä kertaa autoni mykistyi täysin ja päädyin ajamaan isäni jostain syystä talteen laittamalla 80-luvun Citroën BX:llä. Siinä sivussa tuli keksittyä kattovalaisin, jonka keskeisinä elementteinä olivat Citymarketin kestokassi sekä johtosarja. Kassi roikkui siis kahvastaan katossa ja lampun kanta oli kiinnitetty pohjaan. Nerokas, mutta muistan unessanikin pohtineeni valaisimen estetiikkaa – tai sen täydellistä puuttumista.

Edellispäivän kauppareissulta Porvoon Tarmolan K-Marketista (joka muuten on erinomainen kauppa) tarttui mukaan aivan mielijohteesta paketti häränhäntiä. En aiemmin ole niiden kanssa tehnyt tuttavuutta, mutta mielessä väijyi tunteja uunissa hautunut ateria, nyt kun ei olisi minnekään hoppu.

Googlailin hieman erilaisia reseptejä ja puolityhjän jääkaapin ohjaamana päädyin hyödyntämään aineksia, mitä omalta pihalta löytyi: omenia (tietysti), valkosipulia, sekä rosmariinin ja timjamin oksia. Mustatorvisieniä tai suppiksiakin pohdin laittamani, mutta tällä olisin varmistanut lähinnä sen, että olisin saanut syödä ihan itsekseni koko padan.

Pitkään hautuva pataruoka rytmittää mukavasti päivän. Kun olin laittanut äidiltä joskus saamani Iittala Toolsin suuren valurautapadan 150-asteiseen uuniin, minulla oli kolmisen tuntia aikaa touhuta muuta. Kuten lyödä tihkusateessa rangella puolitoista ämpäriä palloja vaihtelevalla menestyksellä, aloittaa Kukoistava parisuhde –e-kirja, kuunnella Lauluyhtye Version Audivi vocem –levy ja viimein tehdä perunamuussi ja kattaa pöytä kahdelle teinille ja itselleni.

Lopputulos palkitsi. Kukaan ei pohdiskellut (ainakaan ääneen) härän hännän fyysistä olemusta tai sen sijaintia eläimessä. Kaikki tuli syötyä, sain asialliset kiitokset enkä usko että kenelläkään tässä talossa on nälkä ennen iltaa. Tätä teen toistekin.

Häränhäntäpata 4-6:lle

Tarvitaan:

• loraus rypsiöljyä
• nokare voita
• 6 suurta palaa häränhäntää
• 3 porkkanaa
• 2 omenaa
• 2 sipulia
• 2-3 salottisipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 laakerinlehteä
• timjaminoksa
• rosmariininoksa
• 0,3 l tummaa olutta (punaviini varmasti käy myös)
• 1 litra kana- tai lihalientä

Tee näin:

Nosta lihat lämpiämään huoneenlämpöön tuntia aiemmin. Ota kaapin perältä suuri valurautapata (väh. 4 l). Kuori ja lohko porkkanat, omput ja sipulit. Ruskista lihapalat padassa voissa ja öljyssä. Nosta ruskistetut lihat hetkeksi pois ja paista sillä välin porkkanat, sipulit nopeasti pataan jääneessä rasvassa (1-2 minuuttia).

Aseta lihanpalat ja kasviksetpataan. Lisää sekaan laakerinlehdet ja yrttioksat ja kaada päälle olut. Anna kiehua hetken. Kaada sitten päälle kuuma lihaliemi. Leikkaa leivinpaperista hieman padan kantta suurempi pala ja aseta se padan ja kannen väliin. Laita pata uuniin 175 asteeseen (kiertoilmauunissa 150 astetta). Anna padan kypsyä kolmen tunnin ajan.

Ota pata uunista. Nosta lihapalat sivuun ja siivilöi kasvikset liemestä. Siirrä kasvikset tarjoilukulhoon odottamaan. Laita lihat takaisin pataan ja kaada päälle siivilöity liemi. Kuumenna pata kiehuvaksi liedellä ja anna sen porista muutama minuutti samalla kun sivelet lihapaloja liemellä. Nostele kauhalla tai lusikalla lientä lihojen päälle niin kauan kunnes liemi on hieman paksuuntunut ja tahmeaa.

Tarjoa häränhäntä kasvisten, perunamuussin, kuskusin tai riisin kera.