Minä pidän autoista. Olen aina pitänyt. Muistan ulkoa kaikki isäni autojen rekisterinumerot, opiskelin saksaa Auto, Motor und Sportista ja saan työssäni maistella silloin tällöin autoja joita en tule koskaan omistamaan. Mutta nyt osui kohdalle jotain ainutlaatuista: joulu keskellä kesää.

”Ainoa mitä uudessa Rolls-Roycessa kuulee, on elektronisen kellon ääni.”

Näin kirjoitti legendaarinen copywriter David Ogilvy printtimainokseen Rolls-Royce Silver Cloudista. Ehkä sinne vähän enemmän ääniä kantautuu, mutta tällä yksilöllä on ikää jo 60 vuotta eli menköön.

Rolls ottaa luulot pois jo ensimetreillä. Ohjaustehostin on, vaikkei uskoisi. Etenkin peruuttaminen johonkin samanaikaisesti kääntäen ja tähdäten tuntuu mahdottomalta, eikä sitä helpota auton 5,4 metrin ulkomitta. Mekaanisen servon avittamat hydrauliset jarrut olivat aikanaan edistykselliset, mutta ehkä ikä on tehnyt tehtävänsä sillä jarruttaminen täytyy aloittaa hyvissä ajoin koko elopainon voimin.

Viisilitrainen kuutoskone kehittää 155 hv, joiden turvin auto edelleenkin kulkee äärimmäisen nautittavasti moottoritienopeuksissa (ainakin oikeaa kaistaa), vaikka painoa onkin kaksi tonnia. Bensiiniä auto nauttii brittiläisen Motor-lehden mukaan 22 litraa sadalla, but who cares.

Takaikkunasta voi maisemien sijasta ihailla itseään

Rolls-Royce on suunniteltu nautittavaksi takaistuimelta. Se pieksee suomisoffat mennen tullen mukavuudellaan ja viimeistelyllään. Tasaisen huminan säestäessä matkantekoa voi peilistä tarkastaa kampauksen ja ehkä sytyttää vielä yhden sikarin peilisyvennykseen integroidusta sytyttimestä.

Etuistuin on sekin kolmelle muotoiltu. Se liikkuu yhtenä klimppinä kiskoillaan, samoin toimii selkänojan kaltevuuden säätö. Mutta ei valiteta, useimmat Rolls-Roycella ajavat saavat siitä palkkaa.

Kuljettajan työympäristö on helposti omaksuttavissa. Ratti on valtava eikä tyylikkäitä vipuja ole loppujen lopuksi kovin montaa opittavaksi. Mielenkiintoinen ja auton syntyhetkellä taatusti ylellinen itsensä palauttava vilkku (munakellomekanismi) herättää alkuun hilpeyttä, mutta toimii.

Takaluukkuun mahtuu muuten kaksi golfbägiä ja kärryt pitkittäin tai poikittain, tiedoksi.

Se tunne.

Rolls-Roycea ajaessa ei ole yksin. Peukkua tulee muilta tienkäyttäjiltä ja jalankulkiljoilta eikä julkisilla parkkipaikoilla tarvitse koskaan seisoskella ilman seuraa. Toisaalta oli hauska pysäköidä autoa Tammiston Citymarketin parkkiruutuihin, kun osa autoilijoista yritti olla täysin huomaamatta näkyä.

Viikonloppuun osui toinenkin kohokohta, poikani konfirmaatio. Kerrankin perhe matkusti tyylillä kirkkoon. Tai että ylipäätään matkusti.

Mikä ehkä tärkeintä, Rolls-Roycella ei ole kiire minnekään. Tuntuu kuin olisi perillä koko ajan.

Siinä tunteessa on autovalmistajilla yhä tavoitetta.

 

Juhlan kunniaksi vähän juhlavampi hillo.

Rakkaani Camilla teki juhlapöytiin asetelmia pihan pensasruusuista. Ne eivät kuitenkaan päässeet koskaan lakastumaan maljakoihin, vaan päätyivät raparperin kanssa hilloksi jääkaappiin. Kaikki puhtaat ja villinä kasvavat ruusunlehdet kelpaavat tähän tarkoitukseen, kaupan leikkoruusuja en kuitenkaan käyttäisi kun taatusti ovat lannoitteilla kyllästettyjä.

Tarvitset:

• 4-5 raparperin vartta
• 5 dl ruusun terälehtiä
• muutaman sitruunankuorisuikaleen
• sitruunan mehun
• 3 dl vettä
• 2 dl hillosokeria

 

Tee näin:

1. Nypi ruusuista lehdet ja ravistele samalla mahdolliset ötökät pois
2. Leikkaa raparperi parin sentin paloiksi
3. Ota kuorimaveitsellä sitruunasta muutama kuorisuikale ja purista mehu talteen
4. Heitä raparperit, lehdet ja vesi kattilaan ja kiehauta 5-8 min kunnes raparperi pehmenee
5. Sekoita joukkoon sitruunamehu ja sokeri, anna kiehua miedolla lämmöllä n. 10 min.
6. Nosta kattila hellalta ja anna jäähtyä puolisen tuntia ennen purkitusta.

Jos haluat sileän hillon, käytä kattilassa sauvasekoitinta. Itse pidän sattumista.