Olin retriitissä. Myönnä pois, jo sanakin huvittaa sinua.

Olen pari vuotta harrastanut astangajoogaa. Hyvin epäsäännöllisesti, mutta voinpahan näin sanoa kuitenkin. Niinpä päätimme rakkaani kanssa lähteä viikoksi joogaretriittiin saareen Hangon edustalle kera ennakkoluulojeni.

Mitähän minä oikeastaan eniten pelkäsin etukäteen? Joogaan liittyviä mielikuvia Intiasta, pussihousuista ja hurahtaneista? Vai sitä etten jaksaisi, osaisi tai ettei alkuunkaan huvittaisi? Jo laiturilla venematkaa Kadermon saarelle odottaessa tajusin, etten ollut ainoa ennakkoluuloinen.

Stefan Engströmin joogaparatiisiin saapuessa ei voi olla huomaamatta valtavia tammia. Ne ovat oikeastaan mainio metafora astangajoogalle, josta luulin tietäväni jotain. Yli satavuotisella tammella on valtava ja monimuotoinen oksasto lehvineen, jota voinee hyvin verrata asanoihin, liikesarjoihin, joista jotkut tunnen mutta valtaosaan en yletä. Mutta yhtälailla sillä on valtava maanalainen juuristo, joka kuvastanee astangajoogan muita ulottuvuuksia. Asanat ovat vain yksi kahdeksasta elämänfilosofian osasta, jotka jotka auttavat saavuttamaan hyvinvoivan kehon ja kirkkaan sekä tietoisen mielen. Sitä kohti, aamu kerrallaan. Tai ainakin sinnepäin, kuten Stefan kehui eräänä aamuna asanaani.

Kidutusta vai mielihyvää?

Päivän ohjelma tuntui aluksi oudolta, mutta kaikkeen tottuu. Asanaharjoitukset alkoivat 8.30, aiemminkin sai toki aloittaa pranayamalla, hengitysharjoituksella. Parin aamun jälkeen Stefan erotteli meidät aloittelijat omaksi ryhmäkseen, mikä oli itselle helpotus. Asanoiden jälkeen Hangonseudun parhaassa kahvilassa odotti smoothie, hedelmiä, teetä ja jopa kahvi. Pulahdus mereen, höpöttely muiden kurssilaisten ja ampiaisten kanssa sekä hikisten treenivaatteiden pesu täyttivät aamupäivän. Yhdeltä herkuteltiin intialaisen kokkimme Anun vegaaniruoista ja nälkä tottatosiaan oli, sillä tottumaton vatsa kaipasi aamusta puuttunutta paahtoleipää, munakasta ja maitokahvia.

 

Puoli neljältä kokoonnuttiin uudestaan Stefanin joogasaliksi kunnostaman vanhan veneveistämön yläkertaan jossa saimme pintaraapaisun psykosynteesiin, mielen matkaan kohti alitajuntaa. Ja heti perään seurasi pranayama, hengitysharjoitus, jossa sain tutustua tunnin ajan omaan hengitykseeni. Ilman muita ajatuksia, ilman eilistä, huomista, loman jälkeen alkavaa duunia organisaatiouudistuksineen ja muita normiasioita. Tästä suora leikkaus illalliseen, jota todella odotti. Siihen päälle sauna, iltauinti ja pari sivua hyvää kirjaa, eikä muuta tarvittu unen houkuttelemiseksi.

”Hei. Miten sä koit äskeisen?”

Parasta retriitissä oli kuitenkin seura. Asia, jota eniten ennalta pelkäsin. Tuli tutustuttua poikkeuksellisen läheisesti hyvin, hyvin erilaisiin ihmisiin. Porukassa oli joogaopettajia, harrastajia Ruotsista, Tanskasta ja Saksasta sekä itseni kaltaisia aloittelijoita, joiden motiivina oli kenties pari senttiä pienempi vatsanympärys ja ennakkoluulojen voittaminen, ei niinkään oman itseyden eheyttäminen. Ymmärrän nyt myös erittäin hyvin niitä, jotka ovat Kadermossa koko kesän. Voisinpa itsekin. Joogaa, hyvää ruokaa, itselle vieraita mielen alueita, mahtavia tuttavuuksia ja keskusteluja – toki kesän lämmöillä ja uskomattoman idyllisellä ja esteettisesti virheettömällä paikalla oli suotuisa vaikutuksensa. Keskusteluista vielä, on melko harvinaista päätyä syvään, ajatuksia vaihtavaan ja jopa sovinnaisuuden rajoja rikkovaan keskusteluun ihmisten kanssa joita tuskin tuntee – edes kysymättä  missä on töissä, missä asuu ja mikä on tasoitus. Olimme myös ainoa pariskunta tällä leiriviikolla ja välillä tuntui että suhteemme laatu ja kestävyys oli kaikkien yhteinen asia.

Joogan näkökulmasta viikon intensiivikurssi vähensi päivittäiset (tavoite) asanani kolmannekseen. Sen sijaan että yrittäisin muistaa mikä liike tuli minkäkin jälkeen, teen nyt hieman lyhyempää liikesarjaa, jonka osaan ytimissäni. Kunnes ensi kesänä Stefan taas palauttaa maan pinnalle.

Lisätietoa Kadermon joogakursseista löytyy osoitteesta kadermo.fi.

IMG_7610

Näin teet pranayama-penkin.

Pranayama on hengitysharjoitus, jossa edetään tasolta toisella kuten joogan asanoissa. Aloittelijalle pitkä paikallaanistuminen on jo itsessään melkoinen koettelemus. Fyysistä kokemusta voi lieventää sillä, että istuu mukavasti. Tai ainakin hieman mukavammin, jos vertaa suoritusta penkillä tai lattialla istumiseen.

Tarvitset

  • lautaa, lankkua tai liimapuulevyä
  • ruuveja tai nauloja
  • ruuvinvääntimen, vasaran ja sahan sekä mittanauhan

Persuksille sopiva korkeus lienee 10-20 sentin välillä, samoin istuimen syvyys. Sopiva leveys on 40-60 sentin välillä, kunhan jalat taittuvat nätisti alle.

Jos käytät tammilevyä tai muuta kovaa puuta, poraa reiät ruuveille valmiiksi. Itse viimeistelin öljyllä nämä kaksi, mutta varmastikaan ajatus ei karkaile vaikka käyttäisit maalia  tai antaisi olla sellaisenaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s