Mies siivoaa, kun siihen on kone, appi tai molemmat.

Siivous ei lukeudu juttuihin, joiden kanssa haluan viettää aikaani. Ainakaan ennen en halunnut, näin vanhemmiten on pakko uskotella että siivouksen, juoksulenkin tai avantouinnin jälkeen tulee hyvä olo. Kun asun omakotitalossa, jossa on kätevät kolme kerrosta, siivouskohteita riittää aina ja jotenkin on itsensä motivoitava aiheeseen. Siksiköhän minulta löytyy lähes jokaiseen hommaan kone?

Konevoimin on kivempaa

Painepesuri, märkä-kuivaimuri, ikkunanpesuri ja höyrypuhdistin. Näistä painepesuri on välttämätön, ikkunanpesuri lähes. Höyrypuhdistinta olen käyttänyt kahdesti, märkä-kuivaimuri on ollut hyvä remonteissa. Kun ruutuja on paljon, ikkunanpesurin avulla saan edes jotenkin innostetuksi itseni alkuun. Akku riittää suunnilleen saman verran kuin into, eli huoneeseen tai pariin kerrallaan. Joskus tulee vähemmän raitoja, joskus niin että on pakko pestä seuraavana päivänä uudestaan. Kätevää siinä on, että valuva vesi ei sotke paikkoja.

Keskuspölynimuri siivousinfran ytimenä

Kun vanhaa taloa aikoinaan laajensin, asensin samalla avoimiin rakenteisiin keskuspölynimuriputkiston (onpa pitkä sana). Itse kone on kellarissa ja jokaisesta kerroksesta löytyy 8-metrinen letku ja pistoke, jonka yritin asentaa mahdollisimman keskelle kerrosta. Eli imuria ei tarvitse kantaa portaissa ja pitkä letku riittää kertaakaan irrottamatta nurkasta nurkkaan. Mutta sen jälkeen, kun esikoinen taksvärkkipäivänä imuroi cocktailtikut keittiölaatikosta putkistoon, elämä ei ole ollut auvoista kuin esitekuvissa. Imuteho on parhaimmillaankin vain hyvä ja joskus teho hiipuu olemattomiin kesken siivouksen. Olen työnnellyt putkistoon kaikenlaista vaijeria ja imuroinut pistokkeista toisella imurilla toiseen suuntaan. Aina tämän jälkeen tuntuu, että nyt se tukos poistui, mutta ilo on hetkellistä. Eli jokin cocktailtikkujen, pölyn ja varrettomien sukkien (selitys parittomille) rytö siellä todnäk on, kun tietäisi missä.

”Voisitko hankkia ihan tavallisen imurin?”

Näin pyysi muutaman kerran vuodessa talossani käyvä siivooja hermostuttuaan tehottomaan imuriini. Tähän asti olen torpannut ajatuksen sillä verukkeella, että siitäs sai kun imuroi sukkia sängyn alta sinne katsomatta, mutta nyt kun viimeisestä käynnistä on puolisen vuotta, asia on taas vireillä. Sain kokeiltavakseni kolme hieman erilaista imuria, joista pitäisi valita pari tai kenties korvaaja nykyiselle systeemille. Trendikästä varsi-imuria en kelpuuttanut, sillä vaikka johdottomuus on kivaa, puolen tunnin peliaika ja rikkaimurin teho eivät riitä mitenkään.

Perinteinen

Ensimmäiseksi otin kokeiluun klassikon, pölypussillisen mallin. Se on tehokas, kevyt vedellä perässä ja kun laitoin siihen vielä vakiokahvaa miellyttävämmän, joustavalla letkukiinnikkeellä ja työvalolla varustetun Comfort-kahvan niin avot. Perussuulake on pätevän oloinen, mutta lisävarusteena saatava yksinkertainen parkettisuulake liukuu kevyemmin kivi- ja puulattioilla. Mattoja varten vaihdan Turbo-suulakkeeseen, jossa ilmavirta pyörittää harjasosaa ja pöyhii karvaisestakin matosta kaiken ylimääräisen kyytiin. Sanovat vielä, että tämän imurin kohdalla ei tarvitse seistä pölypussiseinän äärellä mallinumeroita muistellen koska vaihtoehtoja on vain kaksi ja niissäkin erona vain pussin tilavuus.

Pussiton?

Mielen Blizzard on pölypussiton. Suuri virtausnopeus ja keskipakoisvoima (näin opin) erottavat pölyn karkeasta liasta ja tehokas suodatin estää mitään pääsemästä takaisin huoneilmaan. Avausmekanismin opittuani tyhjentäminen on helppoa ja ajatus siitä, ettei tarvitse ostaa pusseja houkuttaa. Blizzard on kuitenkin hieman raskastekoisempi eikä tule perässä niin kevyesti kuin kompaktimman kokoinen perusimuri. Joskin tässä vehkeessä huomio kiinnittyi kumisiin 360 astetta pyöriviin pyöriin, joissa on jonkinlainen iskunvaimennuskin. Ei siis rämise eikä kolise klinkkerilattiallakaan ja  laatutuntuman puolesta on helppo uskoa, että tästä pelistä tulevat perilliset aikanaan kiistelemään.

Vai robotti?

Suhtauduin Miele Scout –robotti-imuriin varauksellisesti. Kotini kun ei ole yksitasoinen, tyhjän tilan ja harvakseltaan sijoiteltujen designkalusteiden pyhättö. On ruokapöytiä, paljon tuoleja, kynnyksiä, mattoja ja muita hidasteita. Mutta niin on toki kaikilla muillakin ja hämmästyttävän hyvin robotti hommansa hoitaa. Se etenee järjestelmällisesti huone kerrallaan, ei siis vaihda suuntaa randomisti johonkin osuttuaan. Nurkatkin se hoitaa ulottuvilla harjoillaan ja vaikka olin juuri pari päivää aiemmin testaillut perässävedettäviä olkkarissa, sai se kuitenkin pölysäiliönsä puolilleen puolitoista tuntia touhuttuaan. No, sohvan alla tuo vietti puolisen tuntia ulospääsyä etsien, mutta tulihan kerrankin puhdasta. Hapsumatot ja sisalmaton paksut kulmat olivat sille myrkkyä, sillä hapsut tarttuvat imuharjoihin ja laitteen harjakset eivät osaa aina nousta maton päälle vaikka pyörät kyllä menisivät. Kolmen sentin kynnyksestä tuo kyllä meni yli kuin tyhjää vaan. Mielenkiintoista on, että sen puuhia voi katsella ja ohjata puhelimen ruudulta aplikaation avulla, imurissa kun on toki kamera ja wlan. Kun akku vähenee, laite ajelee itsensä telakkaan latautumaan.

Valinta

Ajatus sängyn alusia itsekseen nuohoavasta robotista on kiva. Mutta sillä ei voi imuroida villisianpäätä, portaita eikä sohvia. Pussillinen vai pussiton, siinä todellinen kolmannen maailman ongelma. Pussittomissa, niin tässä kuin Dysoneissa, on tavara näytillä läpinäkyvässä säiliössä enkä ymmärrä miksi. Luulen että keskuspölynimuria täydentämään jää tuo perinteinen, pussillinen versio, joka hoitaa hommansa konstailematta.

Nyt kun kotini on kolmen imurin jäljiltä täysin pölytön, on aika pestä lattiat. Ihan perinteisesti, ämpärin, mopin ja Tolun voimin. Tosin juuri huomasin, että tuohonkin on moottoroitu versio…

Trendikäs uunifetapasta

Siivouksen jälkeen maistuu helppo, nopea ja hyvä fetapasta, joka ilmeisesti sai alkunsa Liedellä-blogista.

Tarvitset:

  • ½ pakettia spagettia, tagliatellea tai oikeastaan mitä tahansa pastaa
  • 200 g fetajuustoa
  • 1 dl oliiviöljyä
  • 1 punainen chili
  • 1 rasia kirsikkatomaatteja
  • 2 rkl pinjansiemeniä
  • pippuria
  • hieman suolaa
  • basilikaa

 

Näin teet:

Lorauta uunivuoan pohjalle tilkka oliiviöljyä ja laita feta kokonaisena vuokaan. Pilko chili ja laita fetan päälle. Kaada päälle oliiviöljyä. Heitä kirsikkatomaatit ja pinjansiemenet sekaan ja pyöräytä oliiviöljyssä. Rouhi päälle mustapippuria ja viimeistele ripauksella suolaa.

Paista uunin keskiosassa 200 asteessa 15 minuuttia. Nosta sitten lämpö 225 asteeseen ja vaihda uuni grillivastukselle. Nosta vuoka uunin ylätasoon ja paahda noin 10 minuuttia. Tarkkaile tässä tilannetta, ettei kärvähdä.

Keitä pasta ohjeen mukaan ja kaada uunivuoan sisältö pastan päälle, sekoita hieman. Riko uunifetaa hieman ja sekoita koko uunivuoallinen pastan joukkoon. Basilikan lehdet päälle ja valmista on.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s