Myönnän, teen ruokaa tässä tilanteessa vain itselleni ja pojalleni. Turvallisuussyistä en edes rakkaimmalleni, jonka kotiosoite on toinen. On tietenkin täysin eri juttu kokata kolme kertaa päivässä isommalle perheelle ja nälkäisille, kiukutteleville lapsille, kuin itsekkäästi itselle. Hattua nostan niille, jotka sitä tekevät päivästä toiseen.

Minulle ruoanlaitto – etenkin lounaan – on tuntunut merkitykselliseltä katkolta päivässä. Ei tankkaukselta, vaan itselle suodulta palkinnolta, jonka koronahässäkkä mahdollistaa. Lohturuoasta puhutaan paljon, onhan korona = kotona –yhtälö poikinut ennennäkemättömän leivontabuuminkin. Mistäs minä tiedän mitä alitajunnassa tapahtuu. Niin kauan kuin jotain tapahtuu, niin hyvä.

Aluksi ajattelin, että nyt tehdään isoja satseja edullisista aineksista ja pannaan pienissä pusseissa pakkaseen, jos vaikka sattuisi kuume nousemaan. Kerran tein. En jaksa arkistoida makaronilaatikkoa pakastimeen, myönnän.

Niinpä vaihdoin taktiikkaa. Ajattelin, että onko sillä väliä, jos ruoka ei valmistu kovin nopeasti kun mihinkään ei ole kiire? Syön mielelläni kerran päivässä hyvin yhden, kahden aikaan ja illalla sitten vain napostelen pikku nälkään. Kuin oppikirjassa.

Karhua kriisiin

Pakastimessa on karhua, hirveä, rusakonkoipia, sieniä ynnämuuta. Kun vähään aikaan ei pöydän ympärillä tule olemaan isompaa porukkaa paistia jakamassa, niitähän olen sitten surutta käytellyt. Kyllä se itseäkin hymyilyttää, kun poika huutaa huoneestaan että mitä syödään ja minä huudan takaisin että karhupaistia koska keskiviikko.

Toki olen tehnyt pastoja, salaatteja, sosekeittoja ja risottoja, mutta eineksiä tai valmisaterioita en kertaakaan ja pakastepizzaakin vain pari kertaa, en kuitenkaan lounaaksi. Tällä en mitenkään nosta itseäni jalustalle, en vain raaski ostaa kahta annosta kanapastaa kun voin tehdä paljon parempaa itse.

Iskä kokeilee

Hyviä reseptejä pitää aina kokeilla. Sellaisia tulee vastaan varmimmin mm. Hesarin ruokatorstaissa, Glorian koti & ruoka –lehdessä ja Sivumaku-blogissa. Harmillisen vähän muistan valitettavasti kokeilemiani ja etenkin hyviksi havaittuja reseptejä tallentaa, vaikka pitäisi.

En pidä itseäni mitenkään taitavana ruoanlaittajana enkä etenkään ruokahifistinä, vaan enemmänkin kokeilunhaluisena, mutta perustaidoilla eteenpäin porskuttavana ruoanlaittajana. Asioita, joita haluaisin oppia, ovat kasvisten monipuolisempi käyttö, kastikkeet ja intialainen ruoka.

Haluaisin oppia tekemään toissakesäisen joogaretriitin innoittamana intialaista kasvisruokaa, mutta jotenkin into tyssää aina jo mausteisiin, joita ei minulta eikä Alepasta löydy. No, tulevana viikonloppuna osallistun kokkaussessioon, jossa opetellaan juuri tuota settiä intialaisen Anun johdolla Zoomissa.

Leipojana olen surkea. Pullia en ole tehnyt kuin kerran elämässäni, sämpylätaikina on melkein aina joko liian liisterimäisen tarttuvaa ja löysää tai halkeilevan kuivaa, pizzapohjakaan ei ikinä ole täydellinen. Voitaikinapiirakat onnistuvat jotenkuten, etenkin valmistaikinaiset.

Välineillä väliä?

Vähän olen hurahtanut välineisiin. Päivitin nykyiseen asuntoon muuttaessani ihan toimivan uunin ja tason Mielen höyrypaistouuniin ja induktiotasoon. Ai että olen tykännyt. Kun edellisten hankinnasta tuli juuri 20 vuotta täyteen, on ollut ilo huomata että silläkin saralla on tapahtunut melkoista kehitystä. Vuosimallin 2000 autokin on erilainen kuin vm. 2020. Lisäksi hommasin tasolle millilleen mitoitetun grilliparilan, jolla saa mukavat paistopinnat lihaan ja vihanneksiin. Muista varusteista lueteltakoon leipäkone (kaapissa), voileipägrilli (kaapissa) sekä sous vide -sirkulaattori (kaapissa). Parvekkeella grillin virkaa toimittaa sähkö-Weber, joka on tähän perhekokoon riittävä kooltaan ja teholtaan. Samalla voinen tarjoilla vinkin: kun grillaat parvekkeella, avaa lasitus ja sulje parvekkeen ovi – ei toisinpäin.

Yllättävän monta päivää menee ribsintuoksun hälvenemisessä.

Yrttimarinoitu hirvipaisti

Tarvitset

• Hirvenpaisti (kuvassa 1,1 kg)

Marinadiin:

• 0,5 dl rypsiöljyä
• katajanmarjoja
• mustapippureita
• tuoretta rosmariinia
• tuoretta timjamia
• tuoretta rakuunaa
• suolaa
• valkosipulin kynsi

Lisäkkeet:

• Muutama peruna
• Pari porkkanaa
• Palsternakka
• Puolikas lanttu

Sienikastike:

• Metsäsieniä, esim. suppilovahveroita
• Pieni keltasipuli
• Voita tai öljyä
• Vehnäjauhoja
• Kermaa (tai kaurakermaa)

Näin se hoituu lounastunnin aikana:

Tee marinadi edellisenä iltana. Sekoittele ainekset kulhoon, murskaa rosmariini ja mustapippurit, pilko valkosipuli pieneksi ja kaada paistin päälle. Pistä jääkaappin yöksi, käännä paisti kulhossa ympäri aamulla. Punaviinikään ei ole huono tässä, jos tuntuu että lisä nestettä kaipailee.

Ota paisti jääkaapista tuntia ennen kypsentämistä huoneenlämpöön.

Kun hetki lyö, lämmitä uuni 140 asteeseen. Pyyhi paisti marinadista ja nosta se öljyllä kostutettuun paistinpannuun ruskistumaan. Hetken päästä heitä mukaan reilu ruokalusikallinen voita. Ruskista paisti, käännä välillä ja valele sulaneella voilla. Nosta paisti vuokaan tai voipaperilla vuoratulle pellille. Tuikkaa paksuimpaan kohtaan paistimittari. Paisti on mielestäni valmis, kun sisälämpötila on 58 astetta. Jos haluat täysin kypsän, odottele 62 asteeseen.

Kuori perunat, palsternakka, lanttu ja porkkanat tai mitä vihanneksia nyt haluatkaan kuumottaa. Pilko ne mukavan kokoisiksi ja lorauta päälle öljyä, oliiviöljykin käy tähän. Ripauta päälle suolaa ja revi rosmariinista lehtiä mukaan puolen kourallisen verran.  Laita uuniin paistin vierelle.

Kun paistimittari näyttää 58 tai enemmän, nosta paisti uunista ja nosta lämpötila 220 asteeseen. Kääri paisti tekeytymään folioon siksi aikaa, kun juurekset kypsyvät.

Tässä kohdassa pilko sipuli, kuullota sitä öljyssä tai voitilkassa.  Heitä sekaan sienet, hämmennä ja kaada mukaan 0,5 dl vehnäjauhoja. Sekoita ja kaada päälle 1 dl kermaa. Sekoita ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna tuhista matalalla lämmöllä viitisen minuuttia. Lisää kermaa, jos kastike näyttää liian paksulta.

Kun juurekset näyttävät kypsiltä, leikkaa liha ohuiksi siivuiksi ja kokoa setti tarjoiluastioihin. Aktiivisen valmistusvaiheen ei pitäisi kestää kolmea varttia pidempään eli ruokatunnissa tämäkin hoituu.