Ai miksikö metsästän?

on

Metsästys jakaa mielipiteitä. Meille kaupunkilaisille metsästys on vierasta, tarpeetonta, julmaakin. Puolelle Suomea taasen osa normaalia elämää sukupolvesta toiseen. Minulle kaupunkilaisena metsästys on yksi tavoista nauttia luonnosta, olla osa sitä. Vaikka kuulostaa kliseeltä, saalis on usein sivuseikka. Metsässä vietettyjen päivien ja saaliiksi saatujen eläinten suhde on äärimmäisen vahvasti miinuksella. 

Tiedän, että moni omista ystävistänikin on metsästystä vastaan. Ihmisillä ei ole oikeutta päättää eläinten elämästä, sanoo moni. Se on selvää, että kun metsästäjäksi ryhtyy, tuon asian kanssa on tehtävä välit selväksi. Itse olen päättänyt myös, että minun tehtäväni ei ole käännyttää ketään metsästyksen puolustajaksi faktoja latelemalla. Jokainen saa muodostaa suhteensa aiheeseen itse, niin olen itsekin tehnyt. Kipinän taisin saada Tauno-vaariltani, kun Jahti-koiran (miten omaperäinen nimi!) kanssa hiihdeltiin jänisten perässä Hirvensalmella Parkkolan metsissä.

Olen Eränkävijät-ohjelman fani. Onhan se kiva katsoa, miten moninaisia metsästysmuotoja on olemassa, samoin metsästettäviä lajeja. On kunnioitettavaa, että jotkut näkevät vaivaa haitallisten vieraslajien, kuten supikoirien ja minkkien pyyntiin suojellakseen maamme alkuperäistä eläimistöä, vesi- ja kanalintukantoja. Itsellä ei ole mahdollisuutta tuollaiseen, niinpä olenkin keskittynyt metsästämään riistaa, joka päätyy lautaselle, hirvieläimiä ja kanalintuja. 

Monikaan metsästyksen vastustaja ei ole perillä lupakäytännöistä ja metsästyksen jatkuvasta sääntelystä. Jokainen metsästäjä joutuu noudattamaan samoja sääntöjä ja kiintiöitä, joiden avulla turvataan kantojen säilyminen ja lajien välinen tasapaino. Sattuipa silmiin myös artikkeli, jossa verrattiin metsästystä harrastavien ja luonnonsuojelijoina itseään pitävien tekemään työhön luonnon moninaisuuden säilymisen puolesta: metsästystä harrastavat vetivät reippaasti pidemmän korren esimerkiksi riistan talviruokinnan, vesilintujen pesimäalueiden kunnostuksen ja pienpetojen karsimisen avulla siinä, missä moni luontoaktivistina itseään pitävä tyytyy vain sen katseluun.

Tarkoitukseni ei ole arvottaa näkemyksiä, vaan ennemminkin kehottaa jokaista ottamaan hieman enemmän selvää asioista ennen kuin tuomitsee toisen. Esimerkiksi peurakannan räjähdysmäinen kasvu vaatii toimenpiteitä, katsotaanpa asiaa liikennevahinkojen, viljelyn tai vaikkapa vain punkkien leviämisen estämisen näkökulmasta. 

Minusta ei välttämättä ole karhun eikä ilveksen kaatajaksi, hirvet, peurat ja teeret saavat riittää. Ai juu, ei unohdeta villisikaa. Sen sijaan ulkomainen suurriista ei minua kiinnosta lainkaan.

Kysymykseen, miksi metsästän, on suht helppo vastata. Hirvijahti hyvässä porukassa on upeaa hommaa, tiimityötä, jossa joskus onnistaa, useimmiten ei. Latvalintupyynti samoin: siinä lintu on useimmiten niskan päällä. Lisäksi tykkään syödä lihaa, jonka alkuperän tiedän. Aika vähän tulee vuositasolla ostettua kasvatettua lihaa. Vietän toki aikaa metsässä muutenkin, sienestys on intohimoni. Myönnän, että joskus hirvipassissa on tullut kerättyä suppiksia koiran haukkuessa kilometrien päässä.

Kulunut metsästyskausi oli suotuisa. Moni enemmän metsästävä saattaa nyt hihittää, mutta itse olen tyytyväinen ampumiini teereen, hirveen ja peuraan. Teeri tuli syötyä metsästyskaverin kanssa saman iltana, hirveä on pakkasessa yllin kyllin ja peura palvaamossa. 

Hirvestä tykkään käyttää myös sisäelimiä, nyt tuli kokeiltua ensimmäistä kertaa munuaisia. 

Munuaisrisotto neljälle

1 hirven munuainen

1 fenkoli

1 sipuli

0,5 l kasvislientä

3 dl risottoriisiä 

2 dl parmesanjuustoraastetta

persiljaa

ruokaöljyä

pippuria myllystä

1 tl suolaa

Kuori munuaisesta kalvo. Laita se kylmään veteen likoamaan puoleksi tunniksi.

Pilko munuainen pieniksi viipaleiksi ja poista valkoinen rasva.

Paista munuaisviipaleita öljyssä tai voissa muutama minuutti. Siirrä sivuun odottamaan.

Pilko sipuli ja fenkoli. Kiehauta 0,5 l vettä ja heitä sekaan kasvisliemikuutio.

Laita tilkka öljyä pannulle ja kuullota hetki sipulia. Kaada sekaan riisi ja anna öljyn imeytyä riisiin. Heitä sekaan fenkolit.

Kaada kasvisliemi kolmessa erässä pannuun tai kattilaan, anna nesteen imeytyä ennen kuin lisäät lientä. Kun kolmas kasvisliemierä alkaa olla imeytynyt riisiin, heitä munuaiset mukaan. Tähän on nyt kulunut valmistuksen aloittamisesta parikymmentä minuuttia. Lopuksi lisää parmesanraaste sekä persilja ja rouhi pippuria mukaan, samoin suolaa maun mukaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s