En ole koskaan ollut puutarhaihminen. Kun tulin ostaneeksi lusikoiden jaon yhteydessä taloni toistamiseen, minusta tuli väkisin sellainen, ainakin vähän.
Aina eivät talvipäivät ole kuten aamulla odottaisi. Harmaan päivän tuijottaessa ikkunasta on tehtävä nopea vastaisku.
Aurinko, lumi, rantaviiva, madekeitto ja keltainen sadetakki. Siinäpä täydellisen talvipäivän hashtageja, vaikka pakkanen puuttuikin joukosta.
Muutama vuosi sitten toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja suoritin metsästäjätutkinnon. Kiitos kavereiden, olen päässyt parin hirviseuran vieraana osallistumaan jahtiin ja sivutuotteena oppinut arvostamaan ruokaa, jonka alkuperä on tuttu.
Hauki on kala (pahoittelut aloituksesta) joka jakaa mielipiteitä. Monen mielestä syömäkelvoton, toisten mielestä herkku. Minullakin on mielipide aiheesta.
Tutkittua tietoa on, että suomalaiset perheet viettävät eurooppalaisittain kaikkein vähiten aikaa yhteisesti ruokapöydässä. Nopeasti tulee mieleen monta syytä, mutta myös ratkaisu: yhdessä tekeminen.
Luhistumispisteessä oleva itse muurattu pihagrilli muuttui korotetuksi kasvualustaksi moukaria heilauttamalla.
Terassin rakennusohjeet kuuluvat kevääseen kuten laihdutusvinkit tammikuuhun. Työnä se lukeutuu niihin rakennustöihin, joita jokamies saa, voi ja jopa haluaa tehdä.
Herttileijaa ja kaikkea sitä, mutta kesällä tuli kokeiltua lavatanssitkin. Hirvensalmen Kellokallion tanssilava on hiljaa valtaosan vuodesta, mutta juhannuksesta elokuuhun se tarjoaa lavatanssin taikaa aidoimmillaan.
Kyllä voi. Mutta en tiedä pitäisikö yllyttää ketään sellaista kuin minä? Eli henkilöä, joka on nähnyt miten hana vaihdetaan muttei koskaan kokeillut sitä itse.
Harvaa asiaa tekee niin mieli kuin muikkua. Vaikka itsellä ei muikkuverkkoille olekaan asiaa, muikut lukeutuvat asioihin jotka tekevät oman kesäni. Ensimmäisestä lomapäivästä lukien.
Hirven sydän kuuluu perinteisesti kaatajalle. Usein se kuitenkin jää nylkemistilanteessa muiden vähemmän arvostettujen osien joukkoon ja jopa koirien herkuksi.
